Aristoteleen etiikka

Aristoteleen etiikan perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Aristoteleelle eettinen tieto ei ollut teoreettista tietoa, joten ihminen ei voinut vain tutkia, mitä hyve on tullakseen hyveelliseksi, niin kuin Sokrates oli opettanut, vaan hyve vaati hyveellistä toimintaa. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat automaattisesti tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.